Part I: Eurooppa

Nonii ensimmäinen etappi takana, eli Euroopasta selvitty lennolle kohti Filippiinejä. Matkaa taitettiin ensin lentäen Helsingistä Tsekkeihin, sieltä junalla Saksaan ja siellä sit autoillen Italiaan.  Paikasta toiseen on suhattu sellasta vauhtia, että tapahtumia ois taas varmasti kerrottavaksi yhen kirjan verran, mutta katotaan mitä tästä tulee…

Tsekeissä, Prahassa tosiaan yövyttiin Johen kanssa meikäläisen kaverin, Kimin, kämpillä. Kaveri on elänyt unelmaansa ja pelannut pokeria ammatikseen koko aikuisikänsä. Se mitä meistä suurin osa kutsuu arjeksi on aika eirilaista elämää, kuin Kimillä ja sen pokeriammattilaiskämppiksillä.  Ensinnäki jätkien unirytmi, tai ei sitä oikestaan voi rytmiksi kutsua, kun välillä nukutaan 3h ja välillä pari kertaa kellon ympäri putkeen ja hereillä olemisen kanssa sama juttu.  Vuorokausirytmikin oli mitä sattuu, koska kasinot on auki about  24/7, niin sinne mennään sillon kun peliä on.

Vaikka Tsekkilä onkin reilusti Suomea halvemman hintatason maa, niin meikäläisen reissubudjettiin Praha teki kuitenkin aika syvän loven, vaikka hiukan yritinki sniiduilla välillä. Pokeriammattilaiset ei nimittäin aja metrolla ja syö halvimmissa kebabbiloissa, vaan taksilla mentiin paikasta toiseen ja ravintola-annokset on niitä dominokeksin kokoisia, missä on joku ruoho päällä. Nooh Aasiassa eletään sit viikko samalla hinnalla kuin Euroopassa päivä.

Yks juttu mikä jäi hyvin mieleen oli joku taksikuskin töitä tekevä piripääformulakuski, joka veteli 40 alueella 120 lasissa ja ei paljoa jarrua kuluttanut, vaikka jalankulkijoita oli ylittämässä katua. Ihminen ajovaloissa tossa tilanteessa on ihan samanlainen, kuin mikä tahansa muu eläin. Osa jähmettyy ja osa lähtee juosten eteen päin,  kivikautisten metsästäjä-metsästettävä –vaistojen saattelemana. Onneks ei käynyt mitään tällä kertaa.

Kimin ja kumppaneiden olkkarista

Kimin ja kumppaneiden kummitustalo

Kaupunkinäkymää Prahan linnakukkulalta

Prahasta otettiin Johen kanssa juna Muncheniin. Matka sujui leppoisasti ja perillä oli tarkoitus heittää rinkat asemalle narikkaan ja paukkia Flon kanssa suorinta tietä Oktoberfesteille, koska eihän sitä nyt voi missata, mikäli on kaupungissa samaan aikaan. Kaikki näytti jo menevän kuten elokuvissa, kunnes juna kosahti vähän ennen Munchenia ja homma meni säätämiseksi, kuten hyvin usein näillä matkoilla on tapana käydä. No muutaman tunnin venailun ja epätietoisuuden saatteleman bussi-juna –combon jälkeen päästiin perille ja Flo oli kerennytkin jo juomaan itsensä mukavaan nousupöhnään. Ei muuta kun kamat narikkaan ja äkkiä Oktoberfesteille tiputtelemmaan.

Oktoberfestin sisäänkäynti ja jurrista jengiä

Selväpäistä jengiä

Seuraavana päivänä ajettiin sit Immenstadtiin, Alppien juurelle, jossa on tullut käytyä about kerran vuodessa siitä lähtien kun näihin huikeisiin tyyppeihin tuli tutustuttua ekan kerran viis vuotta sitten Australiassa. Koko konkkaronkka kaikkine perheenjäsenineen ja kavereineen, joihin oon tuola tutustunu on aivan mahtavia ja itelle tulee aina sellanen olo, että kuuluu siellä johonkin isompaan perheeseen.  Tehtiin kaikkea siistiä taas: Syötiin, juotiin, wakeboardattiin, saunottiin ja haikattiin yhelle vuorelle.  Ihan perkeleen hauskaa taas kerran.

käsespätzle-illallinen Flon ja Julian perheiden kanssa

Flo wakeemassa, meikän suoritukset ei ollu kuvan arvoisia

Grüntenin vaelluksen alkupäästä

Grünten

Grüntenin huipulla

Flo oli ottanu meille salaa bisset messiin, ei paha

Nää ihmiset on niinku muumilaakson väki ja mä oon nuuskamuikkunen tässä tarinassa.

No joo… No mutta lähettiin sitten Johen ja Flon, eli muumipeikon, eli meikäläisen brother from another motherin kanssa autolla Alppien läpi kohti Venetsiaa. Venetsiasta vois kertoa melkein pelkillä superlatiiveilla, koska se on jotain asiaa joko ihan pirusti, tai sit ei ollenkaan. Turisteja on aivan hemmetisti, arkkitehtuuri on sairaan kaunista ja hinnat on yllätys yllätys kalleimmat mihin oon törmänny missään. Perus musta sumppi oli siinä kaikkein turistisimmassa ytimessä 8,90 € ja halvin kalja samassa mestassa 15 €.

No vaikka Venetsia onkin pinta-alaltaan pieni ja selffietikkuja myyviä ukottajia ja turisteja täynnä, niin kyllä sielläkin sokkelossa löysi tiensä sinne oogeemestoille, missä vähemmistöön kuuluvat lokaalit budjaa. Sori, tulee vähän Riku Rantalamaista tekstiä näköjään. Tullut katottua aikoinaan vähän liikaa Madventuresia. Tuli käveltyä parissa päivässä varmaan ainakin maratoonin verran, kun kierrettiin saarta ristiin ja rastiin.  Löydettiin  tiemme kanssa vähä reunemmassa oleville mestoille, jossa Venetsian yliopiston opiskelijat käy viihteellä. Siellä sai kuppilassa jo stadin hintatasoa vastaavaa ilolientä ja paikalliset opiskelijat oli tosi mukavaa jengiä. Tai en tiiä voiko ihan paikallisiksi kutsua, kun about kymmenestä tyypistä, joilta kysyin, että ovatko ihan Venetsiasta kotoisin, ei kukaan ollut saaresta kotoisin, vaan ympäröiviltä alueilta.

Voin helposti sanoa, että Venetsiassa kannattaa käydä, koska vastaavanlaista mestaa ei kyllä ainakaan mun tiedon mukaan tältä planeetalta löydy. Mesta huokuu historiaa jostain yli tuhannen vuoden takaa,  ja asia jonka tekisin nyt toisin olis se että olis ottanut vähän selvää etukäteen paikan historiasta. Mutta toisaalta en tiennyt edes ennen reissua, että tonne tulis ees mentyä ja ainahan sitä voi sivistää itteään jälkikäteen Wikipediasta.

Meidän kämppä ihan hiton hyvällä sijainnilla

Kallista vaan köyhille

Venetsiasta ajettiin itään Gardajärvelle, josta olin buukannut meille Airbnb:n kautta majoituksen Giovannin maalaistalosta. Tää oli taas melkonen kokemus, koska en oo ennen Airbnb:tä käyttänyt ja kyseinen ukkeli ei osannut sanaakaan englantia. Airbnb on palvelu, jonka kautta yksityishenkilöt voi vuokrata esimerkiksi yhtä huonetta asunnostaan hotellityyliin ventovieraille.  No mutta hommahan toimi kaikesta huolimatta kuin rasvattu, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Italia on ollut ennen 1800-luvun lopun itsenäistymistä aika pirstaloitunut ja siellä on puhuttu jos jonkinmoista kieltä, joten kehonkieltä on käytettä korostamaan omaa viestiä ja se kulkee italialaisilla veressä.

Iso maalaistalo sijaitsi korkean kukulan huipulla ja sieltä oli hulppea näköala parin kilometrin päässä olevalle Gardajärvelle. Koska saavuttiin paikalle auringonlaskun aikaan, niin ei keretty oikeastaan sinä iltana muuta tehdä, kun nauttia muutama lasi Giovannilta ostettua paikallista viiniä viilentyvässä illassa. Seuraavana aamuna nautittiin tuhti aamupala puutarhassa ja suunnattiin kohti järven eteläpäästä pohjoiseen päin sojottavaa niemeä.  Niemen kärjessä oleva linna on myös jonkin sortin turistirysä, joten ei oltu ainoat ihmiset etsimässä parkkipaikkaa. Puolentunnin tuloksettoman kiertelyn jälkeen päätettiin ajaa auto coolisti lähimmän hotellin pihaan ja tepastella pois sen näköisinä, että muka asuttaisiin siellä. Vuokrattiin fillarit ja kierreltiin mestat läpikotaisin niillä. Niemen kärjessä on jonkin sortin vulkaanista toimintaa ja maan alta puskee 69 asteista vettä pinnalle, joka on ohjattu yhdessä kohtaa järveen. Kohta on ympäröity kivenmurikoilla ja päätettiin riisua Flon kanssa boksereillemme ja ottaa geoterminen kylpy. Sitten jatkettiin kommandoina raflan kautta autoa kohti ja päätettiin pelata vielä kierros minigolffia. Heitettiin bokserit rantaan kaiteen päälle kuivumaan siksi aikaa ja tottakai tuuli oli heittänyt ne järveen sinä aikana kun otin jätkiltä turpaan minigolffissa. No harva voi sanoa, että on lahjoittanut bokserinsa Gardajärvessä asuvalle ravulle uudeksi kodiksi.

Ilmainen hotelliparkki onnistui ja lähdettiin ajamaan kohti muodin Mekkaa, eli Milanoa. Majoitusta ei oltu etukäteen keretty katselemaan, joten eka stoppi mäkkärin ilmaiseen Wifiin.  Lauantai-ilta ja kello 8, niin ei ollutkaan ihan niin helppo homma, kuin kuviteltiin, mutta parin tunnin säätämisen jälkeen homma natsas ja saatiin buukattua hyvä huone pelimestoilta. Oli Flon vika ilta meidän kanssa, joten suunnattiin majapaikan pitäjän suosittelemaan mestaan illanviettoon. Ihan hiton magee kallion kuppilan tyylinen skeittarityylisiä ihmisiä täynnä oleva panimobaari. Paikka oli tupaten täynnä ja about ¾ ihmisistä oli kadulla baarin tuoppi kädessä seurustelemassa. Vähän kävi sääliksi sitä tyyppiä, joka oli parkkeerannut Fiat Puntonsa suoraan baarin oven eteen ja lähtiessä koko katto oli täynnä muovituoppeja. Nasta ilta.

Seuraavana aamuna parin tunnin yöunilla kaupungille yytsimään pakolliset nähtävyydet, jonka jälkeen hyvästeltiin Flo ja mentiin Johen kanssa kämpille nukkumaan loppupäiväksi. Tänä aamuna oli hemmetin kylmä ja mestan pitäjä sanoki, että sää oli kuin talvella. Johe jäi vielä nukkumaan, koska sillä oli illalla lento takas Suomeen ja mä jatkan nyt matkaa vähän eksoottisempiin maisemiin Filippiineille. 

Varmasti ökyin kauppakeskus missä oon ollu