maanantai 26. syyskuuta 2016

Aika nostaa kytkintä

Moikka kaikki frendit, sedät ja tädit, äitin työkaverit ja muut meikäläisen matkasta kohti tuntematonta kiinnostuneet. Muutamalta taholta on tullut kyselyä, jos voisin pitää jonki sortin blogia alkavasta matkasta, että muutkin voisi kokea edes jossain määrin sen mitä ite tuun kohta kokemaan. Nyt kun tätä ajatusta on tässä jonkin aikaa päässään pyöritellyt niin päädyin siihen tulokseen, että tässä mä nyt skriivaan tätä tekstiä vikana yönä ennen reissua. Tarkotus olis siis pitää teitä hieman ajantasalla siitä missä mä meen ja millasta siellä on. Tottakai kirjotan tätä myös itteni takia, koska tää varmasti auttaa jäsentelemään kaikkea kokemaani ja toimii hyvin myös jonkinlaisena päiväkirjana.

Mun mielestä olis vähän tylsää jos kirjoittaisin tyyliin, että “olin siellä ja tein tätä ja sitten menin tonne…”, joten yritän mielummin kertoa joistain kokemuksista vähän yksityiskohtaisemmin ja elävämmin, ja jättää tollasen faktapainotteisen jargonin vähemmälle. Eli laajempaa näkökulmaa yksityiskohtaisempiin asioihin. Tekstiä voi tulla melko vaihtelevasti ajasta ja motivaatiosta riippuen, mutta kuvia tulee, sen lupaan.

Kaikenkaikkiaan tää blogihomma tästä varmaan selkeytyy matkan edetessä ja vielä on aika vaikee sanoa että millasta hölönpölöä tänne tulee kirjotettua. Yritän tässä matkan varrella kehittyä vähän kirjoittajana ja saada edes osan mun mahtavista visioista muutettua kirjalliseen muotoon. Sanottavaa siis on ja tulee, mutta siitä miten saan sen teille ilmastua ei vielä tiedä.

No mutta asiaan…

Tätä reissua on tullu salaa pläänäiltyä pään sisällä jo pidemmän aikaa ja nyt kun vihdoin sain koulun pakettiin ja mulla ei täällä koto-Suomessa nyt oo mitään sellasta, miks en vois lähteä niin ei muuta kun nokka kohti seikkailua. Tuli tehtyä se, mitä kaikki tuntuu niin kauheesti pelkäävän, eli luovuttua aikalailla kaikesta missä oon kiinni. Isoimpina asioina itellä vuokrakämppä ja vakkariduuni. Näkökulmasta riippuen oon nyt sit joko työtön hulttio tai rohkea oman elämäni herra.

Mistä se tällänen selkärangattomuus sitten kumpuaa?


Tähän on sata eri syytä, joita varmasti valotan teille aina kun sellanen pilkahtaa mun mieleen jossain tuola hiekkarannalla tähtitaivasta katsellessa ja meren kuohuja kuunnellessa, kun ymmärrän elämän hienouden.  Mutta mainitaan tässä vaikka ekana se, että tajusin jossain vaiheessa ensimmäistä reppureissuani, että elämä mukavuusalueen ulkopuolella on aivan älyttömän mielenkiintosta ja juurikin sitä elämää sanan oikeassa merkityksessä. Reissaaminen on tosi usein sitä oman mukavuusalueen reunoilta putoilemista.  Kun  siellä epämukavuusalueella sitten näkee ja kokee kokoajan jotain uutta ja ihmeellistä niin elää väistämättäkin hetkessä.  Ja se hetkessä eläminen on sitä mitä meikäläinen janoaa.

Kamat on pääosin pakattu ja huomenna kello 17:35 lyhyt, reilun parin tunnin, pyrähdys Prahaan, Tsekkeihin. Mukaan reissun enimmäiselle etapille Eurooppaan lähtee hyvä frendini Johe, jonka kanssa on tullut reissattua muutaman otteeseen aiemminkin. Prahassa majoituskin pitäisi olla kunnossa, kun suunnataan pokeria ammatikseen pelaavan lapsuudenystäväni lukaaliin sohvasurffaamaan. Eli tälläsellä iisillä startilla ei vielä välttämättä mukavuusalueelta pudota, mutta milelenkiintonen setti on kyllä varmasti tulossa.