Moikka kaikki frendit, sedät
ja tädit, äitin työkaverit ja muut meikäläisen matkasta kohti tuntematonta
kiinnostuneet. Muutamalta taholta on tullut kyselyä, jos voisin pitää jonki
sortin blogia alkavasta matkasta, että muutkin voisi kokea edes jossain määrin
sen mitä ite tuun kohta kokemaan. Nyt kun tätä ajatusta on tässä jonkin aikaa
päässään pyöritellyt niin päädyin siihen tulokseen, että tässä mä nyt skriivaan
tätä tekstiä vikana yönä ennen reissua. Tarkotus olis siis pitää teitä hieman
ajantasalla siitä missä mä meen ja millasta siellä on. Tottakai kirjotan tätä
myös itteni takia, koska tää varmasti auttaa jäsentelemään kaikkea kokemaani ja toimii
hyvin myös jonkinlaisena päiväkirjana.
Mun mielestä olis vähän tylsää
jos kirjoittaisin tyyliin, että “olin siellä ja tein tätä ja sitten menin
tonne…”, joten yritän mielummin kertoa joistain kokemuksista vähän
yksityiskohtaisemmin ja elävämmin, ja jättää tollasen faktapainotteisen
jargonin vähemmälle. Eli laajempaa näkökulmaa yksityiskohtaisempiin asioihin.
Tekstiä voi tulla melko vaihtelevasti ajasta ja motivaatiosta riippuen, mutta
kuvia tulee, sen lupaan.
Kaikenkaikkiaan tää
blogihomma tästä varmaan selkeytyy matkan edetessä ja vielä on aika vaikee
sanoa että millasta hölönpölöä tänne tulee kirjotettua. Yritän tässä matkan
varrella kehittyä vähän kirjoittajana ja saada edes osan mun mahtavista visioista
muutettua kirjalliseen muotoon. Sanottavaa siis on ja tulee, mutta siitä miten
saan sen teille ilmastua ei vielä tiedä.
No mutta asiaan…
Tätä reissua on tullu salaa pläänäiltyä
pään sisällä jo pidemmän aikaa ja nyt kun vihdoin sain koulun pakettiin ja
mulla ei täällä koto-Suomessa nyt oo mitään sellasta, miks en vois lähteä niin
ei muuta kun nokka kohti seikkailua. Tuli tehtyä se, mitä kaikki tuntuu niin
kauheesti pelkäävän, eli luovuttua aikalailla kaikesta missä oon kiinni.
Isoimpina asioina itellä vuokrakämppä ja vakkariduuni. Näkökulmasta
riippuen oon nyt sit joko työtön hulttio tai rohkea oman elämäni herra.
Mistä se tällänen
selkärangattomuus sitten kumpuaa?
Tähän on sata eri syytä,
joita varmasti valotan teille aina kun sellanen pilkahtaa mun mieleen jossain
tuola hiekkarannalla tähtitaivasta katsellessa ja meren kuohuja kuunnellessa,
kun ymmärrän elämän hienouden. Mutta
mainitaan tässä vaikka ekana se, että tajusin jossain vaiheessa ensimmäistä
reppureissuani, että elämä mukavuusalueen ulkopuolella on aivan älyttömän
mielenkiintosta ja juurikin sitä elämää sanan oikeassa merkityksessä.
Reissaaminen on tosi usein sitä oman mukavuusalueen reunoilta putoilemista. Kun siellä epämukavuusalueella sitten näkee ja
kokee kokoajan jotain uutta ja ihmeellistä niin elää väistämättäkin hetkessä. Ja se hetkessä eläminen on sitä mitä
meikäläinen janoaa.
Kamat on pääosin pakattu ja huomenna kello 17:35 lyhyt, reilun parin tunnin, pyrähdys Prahaan, Tsekkeihin. Mukaan reissun enimmäiselle etapille Eurooppaan lähtee hyvä frendini Johe, jonka kanssa on tullut reissattua muutaman otteeseen aiemminkin. Prahassa majoituskin pitäisi olla kunnossa, kun suunnataan pokeria ammatikseen pelaavan lapsuudenystäväni lukaaliin sohvasurffaamaan. Eli tälläsellä iisillä startilla ei vielä välttämättä mukavuusalueelta pudota, mutta milelenkiintonen setti on kyllä varmasti tulossa.