Nonii ensimmäinen etappi takana, eli Euroopasta selvitty
lennolle kohti Filippiinejä. Matkaa taitettiin ensin lentäen Helsingistä
Tsekkeihin, sieltä junalla Saksaan ja siellä sit autoillen Italiaan. Paikasta toiseen on suhattu sellasta vauhtia,
että tapahtumia ois taas varmasti kerrottavaksi yhen kirjan verran, mutta
katotaan mitä tästä tulee…
Tsekeissä, Prahassa tosiaan yövyttiin Johen kanssa
meikäläisen kaverin, Kimin, kämpillä. Kaveri on elänyt unelmaansa ja pelannut
pokeria ammatikseen koko aikuisikänsä. Se mitä meistä suurin osa kutsuu arjeksi
on aika eirilaista elämää, kuin Kimillä ja sen
pokeriammattilaiskämppiksillä. Ensinnäki
jätkien unirytmi, tai ei sitä oikestaan voi rytmiksi kutsua, kun välillä nukutaan
3h ja välillä pari kertaa kellon ympäri putkeen ja hereillä olemisen kanssa
sama juttu. Vuorokausirytmikin oli mitä
sattuu, koska kasinot on auki about
24/7, niin sinne mennään sillon kun peliä on.
Vaikka Tsekkilä onkin reilusti Suomea halvemman hintatason
maa, niin meikäläisen reissubudjettiin Praha teki kuitenkin aika syvän loven,
vaikka hiukan yritinki sniiduilla välillä. Pokeriammattilaiset ei nimittäin aja
metrolla ja syö halvimmissa kebabbiloissa, vaan taksilla mentiin paikasta
toiseen ja ravintola-annokset on niitä dominokeksin kokoisia, missä on joku
ruoho päällä. Nooh Aasiassa eletään sit viikko samalla hinnalla kuin Euroopassa
päivä.
Yks juttu mikä jäi hyvin mieleen oli joku taksikuskin töitä
tekevä piripääformulakuski, joka veteli 40 alueella 120 lasissa ja ei paljoa
jarrua kuluttanut, vaikka jalankulkijoita oli ylittämässä katua. Ihminen
ajovaloissa tossa tilanteessa on ihan samanlainen, kuin mikä tahansa muu eläin.
Osa jähmettyy ja osa lähtee juosten eteen päin,
kivikautisten metsästäjä-metsästettävä –vaistojen saattelemana. Onneks
ei käynyt mitään tällä kertaa.
|
Kimin ja kumppaneiden olkkarista |
|
Kimin ja kumppaneiden kummitustalo |
|
Kaupunkinäkymää Prahan linnakukkulalta |
Prahasta otettiin Johen kanssa juna Muncheniin. Matka sujui
leppoisasti ja perillä oli tarkoitus heittää rinkat asemalle narikkaan ja
paukkia Flon kanssa suorinta tietä Oktoberfesteille, koska eihän sitä nyt voi
missata, mikäli on kaupungissa samaan aikaan. Kaikki näytti jo menevän kuten
elokuvissa, kunnes juna kosahti vähän ennen Munchenia ja homma meni
säätämiseksi, kuten hyvin usein näillä matkoilla on tapana käydä. No muutaman
tunnin venailun ja epätietoisuuden saatteleman bussi-juna –combon jälkeen
päästiin perille ja Flo oli kerennytkin jo juomaan itsensä mukavaan
nousupöhnään. Ei muuta kun kamat narikkaan ja äkkiä Oktoberfesteille
tiputtelemmaan.
|
Oktoberfestin sisäänkäynti ja jurrista jengiä |
|
Selväpäistä jengiä |
Seuraavana päivänä ajettiin sit Immenstadtiin, Alppien
juurelle, jossa on tullut käytyä about kerran vuodessa siitä lähtien kun näihin
huikeisiin tyyppeihin tuli tutustuttua ekan kerran viis vuotta sitten
Australiassa. Koko konkkaronkka kaikkine perheenjäsenineen ja kavereineen,
joihin oon tuola tutustunu on aivan mahtavia ja itelle tulee aina sellanen olo,
että kuuluu siellä johonkin isompaan perheeseen.
Tehtiin kaikkea siistiä taas: Syötiin, juotiin, wakeboardattiin,
saunottiin ja haikattiin yhelle vuorelle.
Ihan perkeleen hauskaa taas kerran.
|
käsespätzle-illallinen Flon ja Julian perheiden kanssa |
|
Flo wakeemassa, meikän suoritukset ei ollu kuvan arvoisia |
|
Grüntenin vaelluksen alkupäästä |
|
Grünten |
|
Grüntenin huipulla |
|
Flo oli ottanu meille salaa bisset messiin, ei paha |
Nää ihmiset on niinku muumilaakson väki ja mä oon
nuuskamuikkunen tässä tarinassa.
No joo… No mutta lähettiin sitten Johen ja Flon, eli
muumipeikon, eli meikäläisen brother from another motherin kanssa autolla
Alppien läpi kohti Venetsiaa. Venetsiasta vois kertoa melkein pelkillä
superlatiiveilla, koska se on jotain asiaa joko ihan pirusti, tai sit ei
ollenkaan. Turisteja on aivan hemmetisti, arkkitehtuuri on sairaan kaunista ja
hinnat on yllätys yllätys kalleimmat mihin oon törmänny missään. Perus musta
sumppi oli siinä kaikkein turistisimmassa ytimessä 8,90 € ja halvin kalja
samassa mestassa 15 €.
No vaikka Venetsia onkin pinta-alaltaan pieni ja
selffietikkuja myyviä ukottajia ja turisteja täynnä, niin kyllä sielläkin
sokkelossa löysi tiensä sinne oogeemestoille, missä vähemmistöön kuuluvat
lokaalit budjaa. Sori, tulee vähän Riku Rantalamaista tekstiä näköjään. Tullut
katottua aikoinaan vähän liikaa Madventuresia. Tuli käveltyä parissa päivässä
varmaan ainakin maratoonin verran, kun kierrettiin saarta ristiin ja rastiin. Löydettiin
tiemme kanssa vähä reunemmassa oleville mestoille, jossa Venetsian
yliopiston opiskelijat käy viihteellä. Siellä sai kuppilassa jo stadin
hintatasoa vastaavaa ilolientä ja paikalliset opiskelijat oli tosi mukavaa
jengiä. Tai en tiiä voiko ihan paikallisiksi kutsua, kun about kymmenestä
tyypistä, joilta kysyin, että ovatko ihan Venetsiasta kotoisin, ei kukaan ollut
saaresta kotoisin, vaan ympäröiviltä alueilta.
Voin helposti sanoa, että Venetsiassa kannattaa käydä, koska
vastaavanlaista mestaa ei kyllä ainakaan mun tiedon mukaan tältä planeetalta
löydy. Mesta huokuu historiaa jostain yli tuhannen vuoden takaa, ja asia jonka tekisin nyt toisin olis se että
olis ottanut vähän selvää etukäteen paikan historiasta. Mutta toisaalta en
tiennyt edes ennen reissua, että tonne tulis ees mentyä ja ainahan sitä voi
sivistää itteään jälkikäteen Wikipediasta.
|
Meidän kämppä ihan hiton hyvällä sijainnilla |
|
Kallista vaan köyhille |
Venetsiasta ajettiin itään Gardajärvelle, josta olin
buukannut meille Airbnb:n kautta majoituksen Giovannin maalaistalosta. Tää oli
taas melkonen kokemus, koska en oo ennen Airbnb:tä käyttänyt ja kyseinen ukkeli
ei osannut sanaakaan englantia. Airbnb on palvelu, jonka kautta
yksityishenkilöt voi vuokrata esimerkiksi yhtä huonetta asunnostaan
hotellityyliin ventovieraille. No mutta
hommahan toimi kaikesta huolimatta kuin rasvattu, vaikkei yhteistä kieltä
ollutkaan. Italia on ollut ennen 1800-luvun lopun itsenäistymistä aika
pirstaloitunut ja siellä on puhuttu jos jonkinmoista kieltä, joten kehonkieltä
on käytettä korostamaan omaa viestiä ja se kulkee italialaisilla veressä.
Iso maalaistalo sijaitsi korkean kukulan huipulla ja sieltä
oli hulppea näköala parin kilometrin päässä olevalle Gardajärvelle. Koska saavuttiin
paikalle auringonlaskun aikaan, niin ei keretty oikeastaan sinä iltana muuta
tehdä, kun nauttia muutama lasi Giovannilta ostettua paikallista viiniä
viilentyvässä illassa. Seuraavana aamuna nautittiin tuhti aamupala puutarhassa
ja suunnattiin kohti järven eteläpäästä pohjoiseen päin sojottavaa niemeä. Niemen kärjessä oleva linna on myös jonkin
sortin turistirysä, joten ei oltu ainoat ihmiset etsimässä parkkipaikkaa.
Puolentunnin tuloksettoman kiertelyn jälkeen päätettiin ajaa auto coolisti
lähimmän hotellin pihaan ja tepastella pois sen näköisinä, että muka
asuttaisiin siellä. Vuokrattiin fillarit ja kierreltiin mestat läpikotaisin
niillä. Niemen kärjessä on jonkin sortin vulkaanista toimintaa ja maan alta
puskee 69 asteista vettä pinnalle, joka on ohjattu yhdessä kohtaa järveen.
Kohta on ympäröity kivenmurikoilla ja päätettiin riisua Flon kanssa boksereillemme
ja ottaa geoterminen kylpy. Sitten jatkettiin kommandoina raflan kautta autoa
kohti ja päätettiin pelata vielä kierros minigolffia. Heitettiin bokserit
rantaan kaiteen päälle kuivumaan siksi aikaa ja tottakai tuuli oli heittänyt ne
järveen sinä aikana kun otin jätkiltä turpaan minigolffissa. No harva voi
sanoa, että on lahjoittanut bokserinsa Gardajärvessä asuvalle ravulle uudeksi
kodiksi.
Ilmainen hotelliparkki onnistui ja lähdettiin ajamaan kohti
muodin Mekkaa, eli Milanoa. Majoitusta ei oltu etukäteen keretty katselemaan,
joten eka stoppi mäkkärin ilmaiseen Wifiin.
Lauantai-ilta ja kello 8, niin ei ollutkaan ihan niin helppo homma, kuin
kuviteltiin, mutta parin tunnin säätämisen jälkeen homma natsas ja saatiin
buukattua hyvä huone pelimestoilta. Oli Flon vika ilta meidän kanssa, joten
suunnattiin majapaikan pitäjän suosittelemaan mestaan illanviettoon. Ihan hiton
magee kallion kuppilan tyylinen skeittarityylisiä ihmisiä täynnä oleva
panimobaari. Paikka oli tupaten täynnä ja about ¾ ihmisistä oli kadulla baarin
tuoppi kädessä seurustelemassa. Vähän kävi sääliksi sitä tyyppiä, joka oli
parkkeerannut Fiat Puntonsa suoraan baarin oven eteen ja lähtiessä koko katto
oli täynnä muovituoppeja. Nasta ilta.
Seuraavana aamuna parin tunnin yöunilla
kaupungille yytsimään pakolliset nähtävyydet, jonka jälkeen hyvästeltiin Flo ja
mentiin Johen kanssa kämpille nukkumaan loppupäiväksi. Tänä aamuna oli hemmetin
kylmä ja mestan pitäjä sanoki, että sää oli kuin talvella. Johe jäi vielä
nukkumaan, koska sillä oli illalla lento takas Suomeen ja mä jatkan nyt matkaa
vähän eksoottisempiin maisemiin Filippiineille.
|
Varmasti ökyin kauppakeskus missä oon ollu |